Helsingin olympialaiset

Kun urheilu on kyseessä, ei olympialaisia suurempaa tapahtumaa olekaan. Neljän vuoden välein järjestettävä urheilun suurtapahtuma kerää koko maailman televisiovastaanottimien äärelle. Parhaimmillaan olympialaisia katsoo nykyään noin 3,6 miljardia katsojaa, mikä tekee kesäolympialaisista yksinkertaisesti maailman suosituimman urheilutapahtuman. Myös Pekingin talviolympialaiset keräsivät huomattavan laajoja yleisömääriä.

Olympialaiset on kertaalleen järjestetty myös Suomessa, sillä kesäolympialaiset 1952 järjestettiin Helsingissä. Kattava tietopakettimme käy läpi kisojen järjestämisen, merkittävimmät urheilijat, suomalaismenestyjät sekä kisojen merkityksen Suomelle.

Kesäolympialaiset 1952

Antiikin olympialaiset olivat jo vuosituhansia vanha urheilukilpailu, mutta modernit olympialaiset ovat tuoreempaa perää. Ensimmäiset nykyajan olympialaiset järjestettiin vuonna 1896 Kreikassa, ja tapahtuma nousi nopeasti suurmenestykseksi. Vuosien 1908 ja 1912 olympialaiset olivat tärkeitä Venäjän keisarikuntaan kuuluneelle Suomelle, joka pääsi kilpailemaan omana maanaan. Tukholman olympialaisissa 1912 Hannes Kolehmaisen sanotaankin juosseen Suomen maailmankartalle.

Suomi kuului usean vuosikymmenen ajan olympialaisten menestyneimpiin maihin ja olympialaisilla oli Suomessa tärkeä asema. Jo vuoden 1912 menestys herätti Suomessa ajatuksen myös omien olympialaisten hakemisesta – ajatus esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti jo vuonna 1915. Omaa stadionia alettiin valmistelemaan vuoden 1920 olympialaisten jälkeen ja säätiö stadionin järjestämiseksi saatiin pystyyn vuonna 1927. Samana vuonna Suomi ilmoitti Kansainväliselle olympiakomitealle haluavansa isännöidä olympiakisoja.

Kun Olympiastadionin suunnitteluprojekti saatiin käyntiin, suunnitteli Suomi ensin vuosien 1936 ja 1940 kisojen hakua, mutta virallisesti Suomi ei asettunut ehdolle järjestämään kumpiakaan kisoja. Kun Kiinan-Japanin sota kuitenkin teki vuoden 1940 kisojen järjestämisestä Tokiossa mahdotonta, tarjottiin kisojen järjestämisestä Suomelle. Kisojen järjestämiseen jäi vain vähän aikaa, mutta Suomi otti tehtävän kiitollisena vastaan.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen aloittaen talvisodan, jouduttiin vuoden 1940 lopulta perumaan. Toisen maailmansodan vuoksi myös Lontoolle myönnetyt vuoden 1944 kisat peruuntuivat. Olympiakomitea myönsi vuoden 1948 kisat hyvityksenä Lontoolle, minkä jälkeen olivat vuorossa vuoden 1952 kisat. Suomi lähetti viimeinkin virallisen hakemuksen, ja Helsinki hyväksyttiin varsin yksimielisesti kisojen isäntäkaupungiksi, sillä Suomen kisat oli aikaisemmin jouduttu perumaan ja suorituspaikat olivat jo valmiina. Äänestyksessä toiselle sijalle jäivät Los Angeles ja Minneapolis.

Tärkeä urheilutapahtuma

Historia olympialaisten ympärillä kattaa aina myös urheilun ulkopuolisia asioita, näin oli myös Helsingin kisoissa. Helsingin olympialaiset järjestettiin varsin pian sotien jälkeen, mikä näkyi kisojen valmisteluissa. Kylmän sodan lisäksi Kansainvälisen olympiakomitean vuoden 1951 kokouksessa esille nousivat myös Israelin ja arabimaiden välinen tilanne, kahtia jakautuneen Saksan tilanne sekä Kiinan tasavallan ja Taiwanin välinen tilanne.

Lontoon kisoihin esimerkiksi Neuvostoliitto, Israel, jakautunut Saksa sekä Japani eivät lainkaan osallistuneet, joten Helsingin olympialaiset olivat ensimmäinen kerta sotien jälkeen, kun urheilun parissa päästiin käsittelemään vakaviakin poliittisia suhteita.

Tämä koski myös Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa, joiden molempien osallistuminen kisoihin oli vaakalaudalla. Yhdysvallat kuitenkin suostui kisoihin, kun maa oli saanut lähetystöltä myöntävän arvion Suomen poliittisesta tilanteesta. Neuvostoliitto taas hyväksyttiin Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi vasta kisoja edeltävänä vuonna, minkä jälkeen maa teki nopeasti päätöksen aiemmin kapitalistisena pitämiinsä kisoihin osallistumisesta. Neuvostoliiton urheilijoita varten Suomessa jouduttiin lopulta rakentamaan erillinen kisakylä.

Helsingin kisoihin osallistui lopulta peräti 4 925 urheilijaa, jotka edustivat 69 eri maata. Maailmaa yhdistäneet kisat avattiin lopulta 19. heinäkuuta yli 70 000 suomalaisen seuratessa avajaisia paikan päältä. Paavo Nurmi sytytti olympiatulen, joka oli kiertänyt neljän maan kautta lähes kuukauden ajan. 7 870 kilometriä kestäneellä matkalla olympiatuli ehti käydä yli 1 200 henkilön käsissä.

Koko kansan kisat

Helsingin olympiakisat yhdistivät sekä suomalaisia että maailmaa. Kisoissa oli mukana valtava määrä urheilijoita ja maita, joista monet osallistuivat kisoihin ensimmäistä kertaa tai palasivat mukaan kisoihin ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Yhteensä kisoissa oteltiin peräti 17 eri urheilulajissa ja 149 eri kilpailussa, mikä oli selvästi enemmän kuin edeltävissä olympialaisissa.

Lajeina Helsingin kisoissa toimivat ammunta, jalkapallo, koripallo, maahockey, melonta, miekkailu, nykyaikainen viisiottelu, nyrkkeily, paini, painonnosto, purjehdus, pyöräily ratsastus, soutu, uimahypyt, uinti, vesipallo, voimistelu sekä yleisurheilu. Lisäksi näytöslajeina toimivat pesäpallo sekä käsipallo. Käsipallo pääsikin sittemmin olympialaisten ohjelmaan vuosikymmenten ajaksi.

Kisojen menestyneimmäksi maaksi kohosi lopulta Yhdysvallat, joka saalisti kisoista peräti 40 kultaa, 19 hopeaa sekä 17 pronssia. Menestynein yksittäinen urheilija oli kuitenkin Neuvostoliittoa edustanut voimistelija Viktor Tshukarin, joka voitti kultaa joukkuekilpailussa, moniottelussa, hevosessa ja hypyissä, minkä lisäksi hän saalisti myös hopeaa renkaista sekä nojapuista.

Suomalaisten kiistattomaksi suosikiksi nousi kuitenkin leikkisästi satupekaksi ristitty Tshekkoslovakian Emil Zátopek, joka voitti kultaa kaikilta kolmelta juoksumatkaltaan. Zátopek voitti kultaa 10 000 metriltä, 5 000 metriltä sekä maratonilta. Vain tunti sen jälkeen, kun Zátopek nappasi kultaa 5 000 metriltä, voitti hänen puolisonsa Dana Zátopkovák kultaa naisten keihäänheitosta.

Jalkapallon puolella olympiakultaa voitti huippuvireessä ollut Unkari, maahockeyn mestaruuden nappasi Intia ja vesipallossa puolestaan pääsi jälleen juhlimaan Unkari, joka voitti kultaa erikoisesti maalieron turvin. Yleisurheilun puolella maailmanennätykset rikottiin seitsemässä eri lajissa, ja Zátopekin ohella pinnalle nousivat erityisesti naisten 100 ja 200 metrin matkat voittanut Marjorie Jackson, kolmiloikassa ennätykset neljästi rikkonut Adhemar Ferreira da Silva sekä kymmenottelun yli 900 pisteen erolla voittanut Bob Mathias.

Nyrkkeilyn puolella sittemmin raskaan sarjan maailmanmestaruudenkin voittanut Floyd Patterson voitti keskiraskaan sarjan olympiakultaa tyrmäyksellä vain 42 sekunnissa. Painia taas dominoi raskaan sarjan Johannes Kotkas, joka selätti kaikki vastustajansa alle viidessä minuutissa.

Suomalaisten menestys

Myös suomalaiset pääsivät nauttimaan menestyksestä kotikisoissaan. Vielä tuolloin Suomi kuului urheilumaailman ehdottomalle huipulle, mutta valitettavasti jyrkän laskun voidaan nähdä alkaneen juuri vuoden 1952 Helsingin kisoista. Suomi ei ole tämän jälkeen ollut enää edes kovin lähellä samanlaisia mitalisaldoja.

Osittain poikkeuksellisen runsaan urheilijaedustuksen turvin Suomi onnistui nappaamaan kuusi kultamitalia, kolme hopeaa sekä peräti 13 pronssia, joiden turvin Suomi sijoittui kisojen mitalitaulukossa kahdeksannelle sijalle. Kun kaikki mitalit otetaan huomioon, keräsi Suomi kisoista peräti viidenneksi eniten mitaleja.

Parhaiten Suomi menestyi melonnassa, jota suomalaiset suorastaan dominoivat. Kajakkikaksikko Kurt Wires ja Yrjö Hietanen voitti kultaa sekä 1 000 metrillä että 10 000 metrillä, minkä lisäksi Thorvald Strömberg voitti 10 000 metrin kajakkiyksiköiden kisan. 1 000 metrin kisassa Strömberg taas sijoittui hopealle. Naisten puolella Sylvi Saimio taas voitti kultaa kajakkiyksiköiden 500 metrin kisassa. Melontamenestystä täydensi Olavi Ojanperän pronssi kanadalaisyksiköiden 1 000 metrin kisassa.

Suomelle kultaa toivat myös kreikkalais-roomalaisen painin 87 kilon sarjan voittanut Kelpo Gröndahl sekä nyrkkeilyn 54 kilon luokan ykköseksi noussut Pentti Hämäläinen. Hämäläinen on edelleen viimeisin suomalainen, joka on kyennyt voittamaan olympiakultaa nyrkkeilyssä.

Hopealle kisoissa suomalaisista nousivat myös kreikkalais-roomalaisen painin 79 kilon luokassa kilpaillut Kalervo Rauhala sekä pienoiskivääriampuja Vilho Ylönen. Myös talvilajeissa menestynyt Ylönen oli yksi aikansa suosituimpia urheilijoita ja hänet valittiin sekä vuoden urheilijaksi että suosituimmaksi suomalaiseksi.

Pronssia kotikisoissa nappasivat lisäksi keihäänheittäjä Toivo Hyytiäinen, painijat Leo Honkala ja Tauno Kovanen, nyrkkeilijät Erkki Pakkanen, Erkki Mallenius, Harry Siljander ja Ilkka Koski, voimistelijat Onni Lappalainen, Berndt Lindfors, Paavo Aaltonen, Kaino Lempinen, Heikki Savolainen, Kalevi Laitinen, Kalevi Viskari ja Olavi Rove, soutajat Veikko Lommi, Kauko Wahlstén, Oiva Lommi ja Lauri Nevalainen, purjehtijat Ernst Westerlund, Paul Sjöberg, Ragnar Jansson, Adolf Konto ja Rolf Turkka, hirviampuja Tauno V. Mäki sekä nykyaikaiset viisiottelijat Olavi Mannonen, Lauri Vilkko ja Olavi Rokka.

Kisojen yhteiskunnallinen merkitys

Helsingin olympialaiset ovat Suomessa edelleen suuressa symbolisessa asemassa. Kisoja voidaan pitää eräänlaisena askeleena sodanjälkeiseen aikaan, sillä vuonna 1952 jälleenrakentaminen saatiin päätökseen, viimeiset sotakorvaukset maksettiin ja säännöstelypolitiikasta päästiin eroon. Olympialaisia pidettiin myös ulkomailla onnistuneena tapahtumana, joka levitti oivallista kuvaa suomalaisista maailmalle. Presidentti Paasikivi iloitsi onnistuneesta tapahtumasta, joka sai tunnustusta myös ulkomaisilta medioilta.

Olympialaisten saapuminen Helsinkiin pakotti samalla kaupungin kehittymään myös muilla tavoilla. Ennen olympialaisia Helsingin huvielämä oli varsin vaatimatonta, mutta olympialaiset antoivat sysäyksen ravintola- ja yöelämän kehittymiselle. Helsinkiin perustettiin runsaasti uusia ravintoloita, minkä lisäksi esimerkiksi Linnanmäen huvipuiston valmistuminen vuonna 1950 oli suoraa seurausta olympialaisista.

Samalla avattiin myös Suomenlinnan lauttayhteys, uusi lentoasema sekä Helsingin ensimmäiset liikennevalot. Kaupungin infrastruktuuri sai kokonaisuudessaan merkittävän kasvojenkohotuksen. Suomeen saapui kisojen yhteydessä myös runsaasti aikaisemmin tuntemattomia kansainvälisiä uutuuksia, kuten purukumia sekä virvoitusjuoma Coca-Cola. Myös suomalaiset itse lanseerasivat kisojen alla ikoniseen asemaan päätyneitä tuotteita, joihin lukeutuu esimerkiksi Gin Long Drink.

Olympialaisten nähdään yhdistäneen suomalaisia riidoissaan sekä asemoineen Suomea vahvemmin osaksi läntistä maailmaa. Erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan prinssi Philip suhtautui olympiavierailunsa jälkeen Suomeen merkittävästi entistä lämpimämmin, mikä paransi maiden välisiä suhteita.

Helsingin kisat olivat viimeisiä pienimuotoisia ja epäkaupallisia olympiakisoja, joihin osallistuivat kaikki maat yhdessä. Tämän vuoksi Suomessa onkin kutsuttu Helsingin kisoja jopa viimeisiksi oikeiksi olympialaisiksi, joissa urheiluhenki oli vielä kaikin puolin voimissaan.