Kesä 1952 – Coca-Colaa ja Satupekan sankariteoka

Suomessa on puhuttu Helsingin vuonna 1952 järjestetyistä kesäolympialaisista viimeisinä oikeina olympialaisina. Monellakin tapaa termissä on kyse jälkeenpäin keksitystä tavasta korottaa kyseisten kisojen roolia, ikään kuin korostaa niiden puhtautta etenkin 70-luvulla nousseita doping-kohuja vasten verratessa. Mitään keinotekoista arvonnostoa kisat eivät kuitenkaan tarvitse.

Niin, olen tosiaan kolmekymppinen mies, joten luonnollisestikaan en ollut paikalla näissä kisoissa joista nyt kirjoitan. Kirjoitukseni perustuu täysin kisoista kirjoitettuihin kirjoihin ja artikkeleihin, videokuvaan ja kuulemiini juttuihin.

Koko kansan kisat

Vaikka kisat olivatkin paperilla Helsingin olympiakisat, otti koko Suomen kansa ne omakseen. On myös huomattava, että osa lajeista kilpailtiin myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella – viisiottelu ja osittain myös maahockey Hämeenlinnassa. Tampere, Lahti, Kotka ja Turku saivat osakseen toimia jalkapallo-otteluiden näyttämöinä. Esimerkiksi Kotkassa pelattiin 1. kierroksen trilleri Brasilian ja Luxemburgin välillä 6 776 katsojan silmien edessä: 2 – 1 Brasilialle! Myös lahtelaisilla oli varmasti eksoottista katseltavaa toisessa 1. kierroksen ottelussa Turkin ja Alankomaiden Antillien välillä (myös 2 – 1)...

Helsinkihän oli saanut olympialaiset alunperin järjestettäväkseen jo vuonna 1940, mutta maailmalla riehunut sota ymmärrettävästi perui nämä kisat. Vuoden 1952 kisojen viralliseksi julisteeksikin valittiin peruttujen kisojen juliste, johon vain vuosiluku ja kisojen järjestysluku saivat päivityksen. Koko kansaa koskettaneen sodan nähtiin vieneen kisat alunperin pois, joten nyt korjattu vääryys tavallaan oli hyvitys koko Suomelle. Ehkä hieman ironista oli, että ensimmäistä kertaa olympialaisiin osallistui myös Neuvostoliitto.

Joskus vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruutta on tituleerattu käännekohdaksi Suomen historiassa. EU-jäsenyys ja taloudellinen nousukausi ajoittuivatkin sen kanssa läheiseen ajankohtaan. Samalla tapaa 1952 oli käännekohta Suomelle. Viimeiset sotakorvaukset saatiin maksettua hieman kisojen jälkeen, ja maan jälleenrakennus alkoi olla suoritettu.

Suomi on edelleen pienin maa, jossa olympialaiset on järjestetty, joten ei ole ihme, että kisojen suhteelliset vaikutukset koko maahan olivat myös suuria – meille rantautui ensimmäistä kertaa eksoottisia tuotteita nimeltään Coca-Cola ja Gin Long Drink, tuttavallisemmin lonkero. Alkokin löyhensi kisojen ajaksi tiukkaa politiikkaansa hetkeksi. Ja harvoin oli Suomessa myöskään nähty niin suurissa määrin ”pesunkestäviä neekereitä”! Helsinki-Vantaan lentoasemakin sai alkusysäyksensä kisojen järjestämisen varmistuttua, samoin Linnanmäen huvipuisto. Ensimmäiset liikennevalonsakin maamme pääkaupunki sai vasta kisojen myötä! Ehkä tärkeimpiä vaikutuksia kisoilla olivat kuitenkin niiden henkiset vaikutukset. Suomi oli hetken koko maailman huomion keskipisteenä ja meillä parveili paljon ulkomaalaisia vieraita – urheilijoiden ohella kisadelegaatioiden jäseniä, toimittajia ja kisaturisteja. Pieni kansakunta saattoi tuntea ylpeyttä kisojen onnistuneesta järjestämisestä.

Mitä itse urheilutapahtumista pitäisi nostaa esiin?

Jos Helsingin kisoja olympiatulen sytyttäneen, kilpailemisen jo lopettaneen 55-vuotiaan Paavo Nurmen lisäksi pitäisi henkilöidä yhteen ihmiseen, olisi hän varmastikin Tšekkoslovakian Emil Zátopek. Zátopek ei ollut ehkä kaikkein sopivin nimi suomalaiseen suuhun, joten kansan parissa hän sai lempinimen Satupekka. Hänen vaimonsa Dana Zátopkovákin muuten voitti kultaa Helsingin kisoissa, keihäänheitossa! Zátopek oli aktiivinen toimija kommunistisessa puolueessa, ja kuului uudistajiin. Tästä hän sai maksaa vuoden 1968 ”Prahan kevään” jälkeen, jolloin hänet siirrettiin pakkotyöhön uraanikaivoksille.

Mitalitaulukon kolmen kärkeen kuuluivat parhausjärjestyksessä Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Unkari. Suomikin majaili kisojen loputtua taulukon sijalla kahdeksan yhteensä 22 mitallillaan. Näistä kuusi oli kultaisia – erityisesti melonta osoittautui kultasammoksi suomalaisille Sylvi Saimion, Thorvald Strömbergin sekä Kurt Wireksen ja Yrjö Hietasen suoritusten myötä. Lisäksi kultaa toivat painijat Kelpo Gröndahl ja nyrkkeilijä Pentti Hämäläinen.

Pesäpallokin pääsi olympia-areenalle näytöslajin ominaisuudessa, näytösottelussa pelasivat Suomen Pesäpalloliitto ja Työväen Urheiluliitto. Toisena näytöslajina oli käsipallo, jossa kohtasivat puolestaan Ruotsi ja Tanska.