Tammikuu 2015. Helsingin Jokerit on pelannut tätä kirjoittaessani jo 47 ottelua KHL:ää, Kontinental Hockey Leagueta. Urheilullinen menestys on ollut todella mallikasta, tällä hetkellä Jokerit ovat ehkä hieman tasokkaamman länsilohkon kolmantena, heti perinteikkäiden Moskovan TsSKA:n ja Pietarin SKA:n kannoilla. Sarjan maalipörssiä johtaa Jokereiden Steve Moses. Mitä voisi sanoa kaukalon ulkopuolisista asioista? Onko jokerileirin elo uudessa ympäristössä ollut kitkatonta?

Kulttuurien kohtaaminen

Joskus on sanottu, että Euroopan isoin kuilu eri maiden välillä kulkee Suomen ja Venäjän välillä. En tiedä, onko väite sataprosenttisen totta, mutta täysin tuulesta temmatulta se ei tunnu. Ukrainan kriisi – tai sota – oli vielä edessäpäin Jokereiden ilmoittaessa siirtyvänsä KHL:ään. Venäjän ja länsimaiden väliset erot ovat nousseet, ja niitä on nostettu, esiin. Jokerileirissä esimerkiksi kannattajat ovat saaneet huomata itäisen mentaliteetin olevan kieltoineen vielä kotoistakin meininkiä tiukempaa. Toisaalta pääsääntöisesti Jokeri-kannattajien fiilikset sarjasta sen edetessä ovat oleet sivusta seuraamalla ja kuuntelemalla olleet positiivisia, oikeastaan positiivisen yllättyneitäkin. Venäläinen kiekkokulttuuri on kuitenkin todella perinteikästä, vaikka sarjassa on toki melko ”muovisiakin” viritelmiä. (Ehkä joku voi pitää Jokereitakin sellaisena?)

Tuomarilinja saa toki aina kritiikkiä, mutta sen mitä olen Jokerien matseja KHL:ssä kahden käden sormin laskettavin määrin seurannut, on kummastuttanut. Tuomarilinja tuntuu välillä olevan räikeästi venäläisen seuran puolella. Enkä ole Jokeri-kannattaja, en totisesti. On jopa esitetty arvioita, että taatakseen KHL:n propaganda-arvon, tulee tuomareiden suosia venäläisiä seuroja. Ei-venäläinen mestari olisi katastrofi nationalismin nousukautta elävälle Venäjälle. Paha sanoa, mutta eihän urheilun käyttö propagandan välineenä ole mitään uutta, ei varsinkaan naapurimme puolella.

Urheilumedian ulkopuolella Jokereiden ja KHL:n yhdistelmä sai julkisuutta Venäjä-pakotteiden myötä. Jokereiden nyky-omistajiin kuuluvat Boris ja Arkadi Rotenberg pääsivät Yhdysvaltain pakotelistalle, jälkimmäinen myös EU:n vastaavalle. Ehkä aavistuksen kiusallista? Viime kaudella KHL:ssä pelasi muuten myös itäukrainalainen Donbass Donetsk. Arvatenkaan ei pelaa enää.

Elääkö Jokerit kuplassa?

Jokereiden alkutaival KHL:ssä herätti luonnollisesti runsaasti kiinnostusta ja sai palstatilaa myös pk-seudun ulkopuolella. SM-liigan asemaa se ei ole voinut kuitenkaan viedä, ja mediahuomiokin on vähentynyt kauden edetessä. Jokerit on kuitenkin vain yksi seura, SM-liigaa pelaa 14 seuraa. NHL:n seuraamisessakin Suomessa on todella pitkät perinteet. Pohjoisamerikkalainen kiekkokulttuuri tunnetaan kuitenkin maantieteellisesti lähemmän Venäjän vastaavaa paremmin. NHL on jo kielen takia helpommin seurattavissa, ja monella on ollut kotoisen liigajoukkueen lisäksi NHL:ssä seura, jota on kannatettu jo ala-asteella. Lisäksi viime aikoina KHL:n taloustilanne on puhuttanut ja jopa koko sarjan jatkuvuus on joissakin puheissa kyseenalaistettu. Ainakin sarjan jatkuminen kaudella 2015 – 16 28 seuran sarjana vaikuttaa vähintäänkin epätodennäköiseltä, monet seurat eivät ole Jokerien tavoin vakaita taloutensa puolesta. Toisaalta Jokerien taustalla olevaan Rotenberg-klaaniin kuuluu myös Pietarin SKA:n omistus, joten intressiristiriitoja voi ilmaantua tälläkin suunnalla.

KHL on ensisijaisesti venäläinen projekti, ja Venäjä on epävarmassa tilanteessa niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Siksi KHL:n tulevaisuudesta ei voi olla varma. Käytännössä kaikilla KHL:n seuroilla on tiiviit yhteydet Venäjän taloudelliseen, sotilaalliseen ja poliittiseen eliittiin. Tuossa eliitissä asemat voivat kulloistenkin tuulten mukaan vaihtua hyvinkin nopeasti, ja tämä puolestaan voi merkitä seuroille arvaamatonta tulevaisuutta. Epävakaassa ympäristössä eivät välttämättä pelaajakaan viihdy kovin kauaa, ja vaikkapa Sveitsin liiga voi alkaa vaikuttaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin vakaammalta paikalta harjoittaa jääkiekkoilijan ammattia.