Suomalaisten jalkapallon seurajoukkueiden menestys on ollut Euroopassa laihanlaista, mutta ei suinkaan olematonta. HJK:n lupaavat otteet Eurooppa-liigassa saivat paljon huomiota osakseen, ja monet muistelivat Klubin taivalta Mestareiden liigassa vuoden 1998 lopulla. Vaan onpa Euroopassa pelattu ennenkin, ja sieltä on revitty koko joukko kunniakkaita tuloksia mainekkaita vastustajia vastaan. Ensimmäinen eurokentillä mainetta ja urotöitä metsästänyt seura oli nykyään Kolmosta pelannut, historiansa varrella yhdeksän Suomen mestaruutta (viimeisin 1957) voittanut Helsingin Palloseura, HPS – lempinimeltään Vihreät jääkärit. HPS sai vastaansa vuoden 1958 Eurooppa Cupin ensimmäisessä ottelussa heti alkuunsa lopulta Cupin finaaliin asti edenneen ranskalaisseura Stade de Reimsin. Yhteistulos 0-7 ei jättänyt kuitenkaan paljon jossiteltavaa, mutta pää oli niin sanotusti avattu. Seuraavana vuonna Kuopion Palloseura olisi voinut edustaa Suomea, mutta seura vetäytyi jo ennen ensimmäistä kierrosta taloudellisista syistä.

1960-luku

1960-luvun kunniakkaimpia saavutuksia olivat varmaankin HJK:n niukka kotitappio 1965 itselleen Manchester Unitedille ja Lahden Reippaan eteneminen toiselle kierrokselle ensimmäisenä suomalaisena joukkueena. Ensimmäisellä kierroksella se pudotti maltalaisen Florianan, mutta tippui yhteistuloksella 2-16 Tshekkoslovakian Spartak Trnavalle.

1970-luku

Maltalaiset saivat olla jälleen suomalaisten kynnysmattona kun HJK 1974 pudotti Valletta FC:n 1. kierroksella 4-2-yhteistuloksella. Vuonna 1976 puolestaan Turun Palloseura eteni toiselle kierrokselle, jälleen maltalaisten kustannuksella. Sliema Wanderers jäi rannalle turkulaisia vastaan tuloksella 2-2, vierasmaalisäännön takia.

1980-luku

HJK kukisti Kyproksen Omonia Nikosian 1. kierroksella ja sai vastaansa seuraavaksi legendaarisen Liverpoolin. Klubi shokeerasi englantilaisia voittamalla ensimmäisen osaottelun 1-0 Atik Ismailin osumalla. Vieraskentällä noutaja tuli sitten 0-5. Voitto kuuluu kuitenkin epäilemättä suomalaisen jalkapalloilun kovimpiin yksittäisiin saavutuksiin. UEFA-cupissa loisti puolestaan TPS, joka pesi itävaltalaisen Admira Wackerin 2-1 -yhteismaaleilla ja onnistui nappaamaan Inter Milanilta vierasvoiton San Sirolla 0-1. Maalin iski Mika Aaltonen, joka otteluparin jälkeen siirtyikin Interin paitaan. Kotonaankaan TPS ei romahtanut, vaikka lopulta taipuikin 0-2. Silti, kasarin ja mielestäni suomalaisen jalkapallon upeimman suorituksen (jos nyt emme laskea yksittäisten pelaajien, kuten Jari Litmasen, uraa) teki Lahden Kuusysi, joka eteni valmentajavelho Keijo Voutilaisen johdolla aina puolivälierään asti Euroopan cupissa. Toki tuon ajan Euroopan cup ja nykyinen Mestareiden liiga ovat rakenteellisesti erilaisia kilpailuja, ja laji on muutenkin muuttunut, mutta suomalainen joukkue Mestareiden liigan puolivälierissä kuulostaa aikamoiselta tieteiskirjallisuudelta.

Ensimmäinen etaappi Kuusysillä, tai tuttavallisemmin ”Kyykällä”, oli Jugoslavian mestari FK Sarajevo. Otteluparista ei odotettu kummempia, mutta molemmat ottelut päättyivät 2-1 lahtelaisten voittoon. Seuraavalla kierroksella vastaan asettautui suuri ja mahtava Zenit Leningrad. Tästäkin parista lahtelaiset selvisivät yhteistuloksella sentsaatiomaisesti jatkoon. Puolivälierävastustajaksi arvottiin romanialainen suurseura Steua Bukarest. Kyykkä taisteli vieraista maalittoman tasurin ja sai loistavat lähtökohdat kotiotteluun, joka pelattiin Helsingin Olympiastadionilla. Stadikalle pakkautui lumen keskelle yli 32 000 katsojaa todistamaan niukkaa 0—1-tappiota. Kuusysi oli kuitenkin näyttänyt suomalaisen jalkapallon epäilijöille närhen munat, nostattanut pienen futisbuumin ja paikannut talouttaan merkittävästi.

1990-luku

Vuonna 1998 Helsingin Jalkapalloklubi saavutti ensimmäisenä ja tähän asti ainoana suomalaisseurana paikan Mestareiden liigassa voittamalla ratkaisevassa karsintaparissa ranskalaisen Metzin. Lohkovaiheessa Klubin otteet eivät aiheuttaneet häpeää, vaan kuudesta ottelustaan se kykeni saalistamaan yhden voiton ja kaksi tasuria, vaikka moni oli ennalta Antti Muurisen johdattaman joukon tuominnut lohkon heittopussiksi ja pisteautomaatiksi.

2000-luku

Tampere United kuului 2000-luvun kirkkaimpiin menestyjiin, etenkin hienojen Levski Sofia –voittojensa ansiosta. TamU oli muutenkin melko suoritusvarma tiimi eurokentillä, vaikka sen pelaama jalkapallo ei aina hivellytkään esteetikkojen silmiä. Yksittäisiä muitakin hyviä tuloksia 2000-luvulla tuli, mutta kannattajien vaatimukset olivat myös alkaneet kasvaa. ”Pienempien” jalkapallomaiden seurojen tiputtamista alettiin pitää itsestäänselvyytenä, ja jos tätä ei tapahtunut, oli kritiikki ankaraa.