Urheilu koko kirjo!Kuva: Johanni Omapen

Kolme miestä ja palava intohimo urheiluun. Siinä ainekset, joista päätimme pistää tämän sivuston pystyyn. Itse synnyin 80-luvun alkupuolella. Ensimmäinen urheilumuistoni on valkoinen Super Tele -jalkapallo, tuo aikamme klassikko. Super Telen arvaamattomat kierteet ja halpa hinta, ah. Ne siivittivät minut urheilun pariin. Ensimmäiset muistot suurista kisoista liittyvät nekin jalkapalloon, vuosi oli 1990 ja paikka oli kotisohvalla isän vieressä. Kisoista muistan keräilykortit. Muistan myös ankean näköisen maskotin. Minulla oli Moskovan olympialaisten maskotti Mishka pehmoleluna, ja se tuntui paljon sympaattisemmalta kuin italiaanojen persoonaton tikku-ukko. Jostain syystä suosikkini kisoissa oli Skotlanti. Mitään loogista syytä en tuohon muista, mutta olisinko järkeillyt Skotlannin lipun muistuttavat väreiltään ja ristiltään etäisesti Suomen lippua? No, skotit jäivät kisoissa ainakin alkulohkoon. Suuria riemun tunteita en muista Italian kisojen herättäneen, mutta kaikkeen ei muistini riitä.

Jalkapallon EM-kisat 1992, ne ainakin herättivät riemua sympaattisten tanskalaisten menestyksen ansiosta. Myös Albertvillen talviolympialaisista samalta muistan Toni Niemisen suoritukset hyppyrimäestä. Jääkiekon SM-liigassa, Jokerit, TPS ja JYP (tuonaikainen No Smoking Team...) olivat kovia nimiä, vaikka eivät olleetkaan kotikaupunkini joukkueita. Markus Ketterer, Ari-Pekka ”Kenkä” Siekkinen. Otakat Janecky. Legendaarista!

Suomen maajoukkueista en lätkän tai futiksen puolelta muista mitään kovin varhaisilta vuosilta. Lätkästä oli kotikisat 1991, ja näihin ehkä liittyi joku yksinkertainen lautapeli, joka minulla ehkä oli. Paha sanoa. Vuoden 1994 Lillehammerin olympialaiset saattoi olla ensimmäinen kerta, jolloin todella rekisteröin jääkiekkomaajoukkueen olemassaolon. Ala-asteella SM-liiga ja NHL olivat olleet kovempia juttuja. Se suklaavohvelien määrä, jota vedettiin liigatarrojen keräilyn vuoksi... Mutta 1995 – need I say more? Silloin räjähti. Ai että. Tuon keväisen päivän tapahtumia Tukholmassa on kuvattu jo niin monin sanankääntein, että tuntuu oikeastaan turhalta lisätä yhtään mitään. Tuon maailmanmestaruuden merkitystä tälle kansalle ei voi yliarvioida. Siinä katkesivat menneisyyden kahleet.

Jalkapallon puolelta mieleenpainuvimpia juttuja kotimaiselta puolelta oli FC Jazzin mestaruus 1993. Antti Sumiala, Miika ”Miiga” Juntunen, brassit kuten Piracaia... legendaarinen jengi! 1997 ja traaginen Suomi – Unkari -matsi. Siitä seuraavana vuonna HJK Mestareiden liigassa. Suomifutis alkoi tuntua omalta jutulta. Siinä oli toivoa tulevasta, ajatus että Suomikin on osa Eurooppaa. Arvokisoissa emme ole vieläkään, mutta ei se haittaa. Kotimainen jalkapallo on aina sydäntäni lähellä.

Suomalaiset ovat pitkään harrastaneet myös muita urheilulajeja, joista suurinta suosiota maalaiskunnissa nauttii pesäpallo, eli tuo Tahko Pihkalan Suomeen tuoma baseballin muunnelma, sekä tietenkin Susijengin edustama suomalainen koripallo.

Kivaa tarinointia, mutta mistä sivustossanne on kyse?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kirjoitamme urheilusta. Kirjoitamme siitä, koska pidämme siitä ja tiedämme siitä jotain. Kuten todettua, meitä on kolme tyyppiä – kaksi Mikkoa ja yksi Juho. Olemme jokainen urheilun suhteen aika kaikkiruokaisia. Itse olen ehkä ensisijaisesti jalkapallon ystävä. Tosin yksikään meistä ei erityisemmin pidä pesäpallosta. Jos siellä lukijoissa on siis joku, joka haluaisi kirjoittaa kansallislajista, ota rohkeasti yhteyttä!

Pyrimme tuomaan esille hieman kriittistä näkökulmaa, mutta itsetarkoitus se ei ole. Kuten tuosta aiemmasta nostalgiamuistelustani kävi osaltaan ilmi, ainakin omissa kirjoituksissani urheilun sytyttämä tunteen palo on aika keskeisessä roolissa. Ilman tunnetta maailma olisi köyhempi paikka, eikä varmasti olisi urheiluakaan. Haluni nostalgisoida on myös johtanut siihen, että olen kiinnostunut yhä enemmän ja enemmän urheilun historiasta, etenkin ajalta ennen syntymääni. Urheilu, vaikkapa arvoskisat ja etenkin olympialaiset, on aina kuvastanut ajan henkeä – Berliinin olympialaiset 1936 yhtenä kuuluisimpana ja traagisimpana esimerkkinä. Suomalaisena toki Helsingin olympialaiset 1952 ovat olleet helposti lähestyttävä ja erityisen mielenkiintoinen aihe. Noiden parin kesäisen viikon aikana maamme avautui maailmalle, ja kisat auttoivat Suomea lujittamaan paikkansa länsimaiden joukossa. Esimerkiksi näistä Suomen ja Helsingin kisoista kirjoitan ensimmäisessä artikkelissani näille sivuille.

Sivuston muilla kirjoittajilla on toki vähän omanlaisensa näkövinkkeli, mutta emme pyri tekemään mitään kovin tähän hetkeen sidottua uutisointia. Netti on täynnä laadukkaita (ja myös vähemmän laadukkaita) urheilu-uutisia välittäviä sivustoja, emmekä näe että voisimme tuoda tuolle kentälle mitään ratkaisevan uutta. Tämä on meille kuitenkin harrastus, emmehän me voi kilpailla vaikkapa Yleisradion tai MTV3:n urheilutoimitusten kanssa. Kyseessä on tapa käyttää vapaa-aikaansa, ei tapa ansaita elantoaan.

Oletteko siis urheiluhulluja?

Tuskin meistä kukaan loukkaantuu, jos tulee kutsutuksi tuolla nimellä. Jos sivistyssanoja käytetään, on termi ”urheiluhullu” mielestäni kuitenkin kärsinyt pienen inflaation. Jokainen kevään mm-kisojen aikaan lätkän seuraamiseen heräävä ”superfani” voi tituleerata itseään urheiluhulluksi. Eivät he urheiluhulluja ole, eivät edes laji-ihmisiä. He vain pitävät karnevaalitunnelmasta ja Suomen mahdollisesta menestyksestä – eikä tässä mitään väärää ole! Suomeen toivoisi enemmänkin karnevaalitunnelmaa ja juhlimisen aihetta. Urheiluhulluiksi näitä ihmisiä ei kuitenkaan pitäisi luokitella, mutta niin vain tehdään. En ole aivan varma, olemmeko urheiluhullua kansaa. Sopivissa olosuhteissa kyllä innostumme mistä tahansa lajista, mutta innostus lopahtaa usein nopeasti: katsokaapa vaikka konkurssiin menneitä tai sen rajamailla painivia curling-halleja. Markku Uusipaavalniemestäkään en ole nähnyt kirjoitettavan hetkeen, vaikka mies oli vielä joitakin vuosia sitten kansanedustajakin.

En nyt sano, että minä tai muut sivuston tekijät olisimme aitoja ja oikeita urheiluhulluja toisin kuin tavallinen kansa. Oikeastaan näin varttuneemmalla iällä on alkanut tajuta, että mikään laji tai seura ei loppujen lopuksi voi olla se elämän tärkein asia. Tai voihan se olla, mutta kovin tervettä moinen ei ole. Onko jokin myyttinen urheiluhulluus kovin tavoittelemisen arvoinen asia? Voisiko asioihin suhtautua terveellä intohimolla ilman lipsumista hulluuden puolelle? Siihen me ainakin pyrimme.

Entäs sitten vedonlyönti?

Olin nyt sitten urheiluhullu tai en, on kuitenkin vain pari seuraa joiden otteluita voin seurata todella kannattajan silmin ja tuntein. Urheilua haluan seurata ympäri vuoden. Kannattamillani seuroilla on kuitenkin vain rajallinen määrä otteluita, ja ympäri vuoden ei mitään sarjaa pelata. Kaiken maailman wolverhamptonien ja kickers offenbachien seuraaminen voi taas pidemmän päälle käydä vähän puisevaksi ja mielenkiinnottomaksi, varsinkin jos pelin taso ei ole kummoista. Tähän pidän itse parhaana lääkkenä vedonlyöntiä. En nyt tarkoita että laitetaan talo pantiksi ja kaikki rahat vierasvoitolle, mutta maltillinen, vaikkapa femman panos kiinni ja peli on jo paljon mielenkiintoisempi. Otteluiden aikana pelattavat live-vedot olen havainnut erityisen toimivaksi pelimuodoksi tähän tarkoitukseen. Artikkeleissamme otetaan usein huomioon vedonlyönnin näkökulma, mutta ykkösjuttu se ei sivuillamme ole. Ja jos haluat kokeilla kasinopelejä, voit vierailla verkkosivuilla www.rahaakorttipeleista.com.

Tervetuloa siis Urheilunkirjo.comiin!

Netticasinot kiinnostavat penkkiurheilijoita

Suomalaisilla on monia kansallisia harrastuksia ja urheilun, penkkiurheilun, rallin ja saunomisen lisäksi suomalaiset ovat erittäin kilpailuhenkisiä rahapeleissä. Tästä on osoituksena se, että joka viikko suomalaiset ostavat miljoonia lottokuponkeja sen toivossa, että miljoonien potti tärähtää kotiin. Netticasinot tekevät kuitenkin pelaamisen rahalla helpoksi, eikä suomalaisen pelaajan tarvitse odottaa lauantaita tietääkseen pelin tulosta. Netticasinot antavat siis pelaajalle mahtavan tilaisuuden kerätä rikkautta, sillä netticasino bonus on usein satojen eurojen arvoinen ja nostaa pelaajan pelikassaa huomattavasti. Jos haluat ottaa enemmän selvää parhaista suomalaisista netticasinoista, voit lukea niistä enemmän täällä. Monet ovat jo valinneet pelipaikakseen netticasinot, sillä netissä on vedonlyömisen lisäksi laaja valikoima erilaisia casinopelejä, joissa vaikuttaa tuuri ja taito. Netticasinot tarjoavat nykyään myös Live-pelejä, joiden avulla pääset suoraan ruudun välityksellä oikeaan pelipöytään, jopa ihan oikealle netticasinolle ja voit pelata interaktiivisen käyttöliittymän kautta vaikka rulettia tai blackjackia. Netticasinot ovat mahdollistaneet kaiken tämän ja ne ovatkin upeita teknologian ihmeitä, sillä mobiilicasinot tuovat samat pelit myös puhelimeesi, jolloin et tarvitse edes tietokonetta. Netticasino pelit toimivat hienosti kännyköillä ja voit tienata omaisuuden pelaamalla kolikkopelejä tabletilla tai älypuhelimella. Netticasinot ovat siksi erittäin monipuolisia ja vastaavat kaikkiin suomalaisten pelaajien pelitarpeisiin. Sinunkin kannattaa lunastaa jo tänään suurin netticasino bonus ja aloittaa viettelevien uhkapelien pelaaminen, joihin jää koukkuun samaan tapaan kuin jääkiekkoon ja jalkapalloon. Näin sinulla on aina pelattavaa, eikä sinun tarvitse tylsistyä koskaan. Artikkelissamme olemme koonneet yhteen netticasinoiden parhaat puolet ja kerromme miksi niillä pelaaminen on kannattavaa ja hyödyllistä. Kun olet lukenut jutun, olet valmis pelaamaan itse ja laittamaan isot panokset casinopeliin.