Suomalainen mäkilegenda

Jo jänöjussin mäenlasku painoi suomalaisten lasten mieliin mäkihypyn tärkeyden suomalaisen kansallisen ylpeyden kannalta. Tätä urheilulajia on harrastettu Suomessa jo pitkään ja sen kehityksestä on kirjoitettu kirja Suomen mäkihypyn historia, Vahtolan Joukon toimesta. Aikaisemmin hyppäämisessä vaikutti olennaisesti hypyn oikeaoppinen tyyli, hyppyjen hienostuneisuus ja puhtaus oli tärkeämpää kuin pituus. Nykyään riittää, että pysyy pystyssä kun laskeutuu ja lentoradat ovatkin pidentyneet kymmenillä metreillä vuosikymmenten aikana.

Mäenlaskun historiaa

Arvellaan, että mäkihyppy on syntynyt vuonojen maassa, Norjassa. Tarkemmaksi sijainniksi arvellaan Telemarkia, josta myös eräs polvilaskeutuminen on saanut nimensä. Norjassa oli luonnostaan paljon jyrkkiä mäkiä, joiden puuttomilta rinteiltä lohenpyytäjien oli vaivatonta syöksyä alas uhkarohkeasti. Jos pian 200 vuotta sitten tiedettävästi Telemarkissa kalaöljystä yliannostuksen saaneet norjalaiset, kuten Sondre Norheim, syöksyivät alas jyrkänteiltä alkeellisilla puusuksillaan.

Suksiteknologia ei tuohon aikaan tuntenut vielä komposiittiseoksia, joten sukset olivat samanlaiset kuin maastohiihdossa ja alppihiihdossa. 1880-luvulta lähtien Kristianiassa järjestettiin ensimmäisiä suksihyppykisoja. Kristiania tunnetaan nykyään Oslona. Silloin saivat alkunsa Holmenkollenin mäkisessä maastossa perinteiset norjalaisten punahousujen mäkihyppäykset. Koska Norja on kehittynyt valtio – Holmenkollenille pääsee metrolla. Kehitysmaissa ei ole toimivaa joukkoliikennettä, joten se voi osaltaan vaikuttaa näiden vaatimattomiin mäkihyppytuloksiin.

Suomen ensimmäiset kisat pidettiin 1899 Katajanokan kallioilla, joka oli alueena asutettu jo 1700-luvulla. Helsingin Sporttiklubi oli tällöin asialla ja kisan voitti, yllätys yllätys, norjalainen kalaöljy-insinööri Christian Nielsen. Ensimmäiset hyppyrimäet avattiin Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin.

Merkittävä kehitysaskel otettiin 80-luvun lopulla, kun ruotsalainen Jan Boklöv kehitti V-tyylin, jossa sukset muodostavat V-kirjaimen suksien kärkien ollessa kaukana toisistaan ja kannat yhdessä. V-tyyliä pidettiin aluksi typerysten touhuna ja Matti Nykänenkin kommentoi, että se muistuttaa haarapääskyä. Myös tuomarit inhosivat uutta hyppytapaa ja vähensivät modernin hyppytyylin pisteitä. Menetelmä kuitenkin kantoi hyppääjää reilusti pidemmälle ja vuoteen 1992 tultaessa kaikki vuoden olympiamitalit voitettiin V-tyylillä. Uusimpana ihmeenä on kokeiltu myös H-tyyliä, jossa kannat pidetään erillään toisistaan.

Matti Nykänen

Ensimmäinen hyppääjä, joka ylitti 100 metrin rajan, oli Sepp Bradl, joka itävaltalaisella kiivaudella tempaisi itsensä 101 metriin vuonna 1936.

49 vuotta myöhemmin Matti Nykänen lensi 90 metriä pidemmälle ja teki aikansa pituusennätyksen. Suomen mäkilegenda Matti Ensio Nykänen syntyi Jyväskylässä 1963 ja liittyi nuorena paikalliseen hiihtoseuraan. Kun Pikku-Matille laitettiin ensimmäistä kertaa sukset jalkaan, tämä alkoi leijua ilmassa. Tällöin jyväskyläläiset kylän vanhimmat ymmärsivät, että nyt on löydetty todellinen mäkikotka, joka toisi keskisuomalaiselle kunnalle kuuluisuutta. Alkoi kova treenaaminen.

Nykänen voitti ensimmäisen kansainvälisen kultamitalinsa ollessaan vain 19-vuotias! Kultaa tuli Oslon Suurmäestä 1982 mäkihypyn maailmanmestaruuskisoista. Kaksi vuotta myöhemmin Matti otti osaa Jugoslaviassa pidettyihin Sarajevon talviolympialaisiin, josta mies voitti myös kultamitalin. Neljä vuotta myöhemmin, 25-vuotiaana, Nykänen osallistui Calgaryn talviolympialaisiin ja voitti yhteensä 3 kultamitalia! Kultaa tuli Suurmäestä, Normaalimäestä ja Joukkuemäestä. Kolmen kultamitalin saalis teki Nykäsestä Calgaryn talviolympialaisten menestyksekkäimmän kilpailijan. Nykänen voitti kultaa lisäksi useista MM-kilpailuista Joukkuemäistä 80-luvulla.

Alku-uralla Matti voitti jo 18-vuotiaana nuorten maailmanmestaruuden Saksassa 1981. Uransa aikana hän voitti myös mäkihypyn maailmancupin neljästi ja Suomenmestaruuden kahdeksan kertaa. Nykänen oli uransa ja suosionsa huipulla 80-luvun lopulla olympiakunnian ansiosta, mies valittiin 80-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi.

Mäkikotkasta häkkilintu

Voittojuhla kuitenkin tyssäsi 90-luvun vaihteeseen. Kovana alkoholistina tunnettu Matti tuhosi kehoaan ja avioliittojaan nopeasti ja raskas harjoittelu krapulaisena kulutti nikamia ja aiheutti selkäkipuja, joita leikkaukset ja särkylääkkeet eivät lievittäneet. Viimeisen hypyt Matti loikkasi Kajaanissa 1992 ja koitti vielä lähteä Japanin Sapporoon harjoittelemaan, mutta enää ei hyppy kulkenut. 2007–2008 Nykänen palasi hyppytorniin ja osallistui veteraanien kisoihin voittaen kultaa 40–44 vuotiaiden sarjassa. 2011 hän osallistui yli 45-vuotiaiden kisaan ja hyppäsi Tšekissä vielä viimeisen kultansa, huimilla 34 ja 36,5 metrin lennoilla.

Matti on legenda, joka on polttanut saunansa, joutunut vankilaan kahdesti puukotuksesta, hakannut monta vaimoaan sairaalaan ja ryypännyt ja laulanut ammattiuransa jälkeen vähintäänkin railakkaasti. Monet sanonnat, kuten Lahti on mesta paikka, ovat jääneet suomalaisten mäkihyppyfanien lentäviksi lauseiksi. Matista valmistui myös elokuva vuonna 2006.